CITROËN 2CV
2CV
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75-vuotta siitä, kun Citroën esitteli kulttiauto 2CV:n Pariisin autonäyttelyn avajaisissa. Tämän taloudellisen ja sympaattisen auton suunnittelija Pierre Boulanger oli aloittanut auton kehitysprojektin jo vuonna 1936 kun ranskalaisille haluttiin tarjota edullinen ja monikäyttöinen auto päivän askareisiin. Toinen Maailmansota pysäytti projektin ja vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin auto esiteltiin yleisölle.
Suomalaiset autonostajat joutuivat vielä odottamaan uutuutta neljä vuotta siitä kun 2 CV oli ensiesitelty, sillä ensimmäiset Citroën 2CV:t tulivat Suomeen lokakuun 25. päivä, s/s Hektos-laivalla Olympiavuonna 1952. Ensimmäinen 2CV Berline, toimitettiin silloisen maahantuojan J. Korpivaaran omaan käyttöön ja ensirekisteröitiin 28.1.1953. Samalla laivalla tuli myös 2CV Fourgonnette -pakettiauto, joka toimitettiin Seinäjoelle jälleenmyyjälle.
KAKSI TARINAA 2CV:STÄ
2CV EUROOPAN KIERTUEELLA
Pienestä koostaan huolimatta oli 2CV heti alusta asti retkeilijöiden suosiossa. Ylioppilaat Timo Korpivaara ja Matti Vihervuo tekivät Suomen ensimmäisellä 2CV:llä 8 200 kilometriä pitkän Euroopan-kiertueen vuonna 1953. Matkan reitti kulki Helsingistä Tukholman kautta Kööpenhaminaan ja edelleen Hampuriin. Sieltä matka jatkui Alankomaiden kautta Pariisiin ja aina Välimeren rantaan Nizzaan saakka, josta paluumatka Geneven kautta kohti Saksaa alkoi.
Matka kesti kaikkiaan kaksi kuukautta, joista tosin toinen kuukausi kului opiskeluun Heidelbergissä. Yöpymiset hoidettiin Sopu-teltassa ja suunnistuksessa auttoi Michelin-rengastehtaan kartta.
Citroën 2CV suoriutui matkasta ilman isompia murheita. Vain yksi rengasrikko ja laturin hiilien vaihto haittasivat matkantekoa. Polttoaineen kulutus oli 5,1 l/100km, ja sitä kului kaikkiaan 421 litraa. Rahaa polttoaineeseen nuorilta miehiltä kului noin 19 000 markkaa, joka nykyrahassa vastaa noin 700 euroa.
MÄÄRÄNPÄÄNÄ ALPIT
Loimaalainen valokuvaajalegenda Veikko Hulkko osti ensimmäisen autonsa, uuden Citroën 2CV:n, vuoden 1956 lopulla Kelhu & Lindblom Oy:ltä Turusta. Auto oli väriltään harmaa, kuten kaikki 2CV:t tuohon aikaan. Veikko varusteli autoaan asentamalla konehuopaa lisäeristykseksi lattialle ja konepellin alapintaan. Lämmityslaitetta hän paransi tuomalla tuulilasille lämpöputket jalkatilasta. Ja koska 2CV ei ollut erityisen lämmin talvella, oli keulalle asennettava kaihdin ja kylmimpinä aikoina myös viltti katon lisäeristeenä tarpeen.
Autoon oli tehty talvisia hiihtoretkiä varten puiset kattotelineet suksien kuljettamista varten. Autolla tehtiin retkiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, joten Veikko teetti penkkeihin lisäjalat, jolloin niiden käyttö retkillä auton ulkopuolella parani.
Veikko ei ollut millään muotoa automies. Auto oli hänelle vain keino liikkua paikasta toiseen, mutta silti hän rohkaistui lähtemään tällä ensimmäisellä autollaan vuonna 1958 Sveitsiin. Mukaan hän otti vaimonsa, teltan sekä retkikeittimen ja vaihtovaatteita. Muuta ei tarvittu.
Matkaan lähdettiin laivalla Ruotsiin. Koska autolauttoja ei tuohon aikaan vielä ollut, piti auto nostaa höyrylaivan kannelle nosturilla. Ruotsissa oli tuolloin vasemmanpuoleinen liikenne, joka aiheutti hieman päänvaivaa, mutta siitä selvittiin ilman ongelmia. Matka kulki edelleen Tanskan ja Saksan halki Alpeille. Koko matka sujui ilman ongelmia, vaikka Saksan autobaanat hieman hirvittivät suomalaiseen liikenteeseen tottunutta kuljettajaa. Alpeilla 2CV:n suorituskyky oli koetuksella ja ykkösvaihde sekä kuljettajan kärsivällisyys tarpeen. Mutta ei ollut isoilla autoillakaan helppoa, moni joutui ajamaan tien syrjään moottorin kuumentuessa liikaa. Kun oli päästy ylös huipulle, oli alamäkeen ajettaessa ongelmana vuorostaan jarrujen kuumeneminen, koska moottorijarrutusta ei voinut keskipakokytkimen takia hyödyntää.
Tällä ensimmäisellä autollaan Veikko ajoi kaikkiaan kymmenen vuotta ja noin 100 000 kilometriä. Citroën myytiin kesällä 1966 nuorelle asfalttityöntekijälle, joka maksoi autosta viikon palkkansa. Summa oli kaksi kertaa suurempi kuin Veikko olisi saanut vaihdossa autoliikkeessä. Auton mukana menivät niin varusteet kuin siihen mennessä Veikolle tulleet Automies-lehdetkin.
”Veikko Hulkon tytär Anna-Kaarina Välimäki kertoo hävenneensä isänsä autoa lapsena, mutta muistelee, että kun se myytiin, hänelle tuli sitä ikävä. Tuolloin 2CV oli jo lunastanut paikkansa nuorten parissa kulttiautona, ja myynti-ilmoitukseen tulikin kaikkiaan yli kaksikymmentä vastausta.”
CITROËN 2CV
Huhtikuussa 1987 Citroën ilmoitti lopettavansa Rättisitikan valmistuksen Ranskassa ja sulkevansa vanhimman tehtaansa seuraavan vuoden kuluessa. Karkauspäivänä 29. helmikuuta 1988 ajoi Pariisin lähistöllä sijaitsevan Levallois Perret’n tehtaan portista ulos viimeinen Ranskassa valmistettu 2CV. Vuodesta 1949 lähtien tuotannossa olleen mallin valmistusta jatkettiin kuitenkin vielä Citroënin Portugalin tehtaalla aina vuoteen 90 saakka, jolloin viimeinen 2CV rullasi ulos Mangualden tehtaalta.
Viimeiset Rättisitikat tuotiin Suomeen vuonna 1982. Maahantuonti oli vuotta aikaisemmin jo väliaikaisesti ollut keskeytettynä, koska 2CV ei täyttänyt vuoden 1981 alussa voimaan tulleita uusia turvallisuusmääräyksiä. Rättärien tuonti saatiin jatkumaan vielä, kun autot varustettiin Suomessa lampunpesimillä, takapenkin turvavöillä ja tehokkaammalla tuulilasin huurteenpoistolla. Vuoden 1982 jälkeen harrastajat ovat omatoimisesti tuoneet maahan useita kymmeniä autoja. Vuoden 1990 keväällä tuotiin viimeiset viisi uutta autoa.
Kaikkiaan 2CV:n henkilömalleja valmistettiin noin 5,1 miljoonaa, josta pakettiautomallien osuus oli 1,35 miljoonaa.
Citroën 2CV on tuhannen tarinan auto, minkälaisia muistoja sinulla on tästä sympaattisesta autosta?
Teksti: Antti Pitkänen
Lähteet: Citroën Suomessa ISBN:9789524722957
Kuvat: Veikko Hulkko ja Korpivaara Oy, Antti Pitkäsen arkisto