André Citroën (synt. 5.2.1878) oli hollantilaista sukujuurta. Sen vuoksi hänellä oli nimi, joka on ranskalaisillekin hiukan hankala lausua. Pisteet e-kirjaimen päälle lisättiin nimenomaan ääntämistä varten: ë lausutaan e-kirjaimena eikä ä-kirjaimena.

Andrén isä oli vakavarainen timanttikauppias, joka kuitenkin päätyi itsemurhaan liikeasioissa tapahtuneen takaiskun vuoksi. André oli silloin vasta kuusivuotias. Hänen äitinsä oli kuollut jo pian pojan syntymän jälkeen. Sukulaisten huostassa André kävi koulunsa ja valmistui lopulta insinööriksi Ranskan teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1901.

Valmistuttuaan André Citroën vieraili enonsa luona Varsovassa. Eno oli keksijä, joka esitteli Andrélle puusta valmistetun hammaspyörän, jossa oli nuolenkärjen muotoinen kaksoishammastus. André innostui ideasta ja hankki yksinoikeuden hammaspyörien valmistukseen Ranskassa. Vuonna 1913 hän jo perusti hammaspyörä- ja kaasutintehtaan Pariisiin. Citroënin tuotemerkki kuvaa vielä tänäkin päivänä sitä, mistä kaikki alkoi: logossa on kaksi tyyliteltyä hammaspyörää. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, André Citroën otti yhteyttä puolustusministeri Albert Thomasiin, jolle hän vakuutti pystyvänsä valmistamaan 10.000 kranaattia päivässä. Sopimus tehtiin, ja lainavaroilla Citroën pystytti uuden tehtaan Quai de Javel -kadun varrelle. Koko sodan ajan tehdas osallistui täydellä teholla Ranskan sotaponnistuksiin tuottamalla jopa 50.000 kranaattia päivässä.

Rauhan palattua André Citroën päätti monien asetehtailijoiden tavoin keskittyä autoalaan, johon hän oli tutustunut jo ennen sotaa Fordin tehtailla Amerikassa. Citroënin ensimmäisten autojen voimansiirtolaitteisiin kuuluivat tietenkin kaksoiskierukka-hammaspyörät! Citroënilla oli voimakas usko autoteollisuuteen ja sen merkitykseen tulevaisuudessa. Hän oli vakuuttunut, että valmistamalla kansanomaisia autoja teollisin keinoin, yhä laajemmat väestökerrokset pääsisivät autoilusta osallisiksi. Tämän käsityksen innoittamana Citroën julkisti A-mallin vuonna 1919 - aikana, jolloin automobiili oli vielä ylellisyystuote. A-malli oli ensimmäinen Euroopassa valmistettu sarjavalmisteinen auto. Sitä tehtiin ensimmäisenä tuotantovuonna 2.810 kappaletta.

André Citroën ei kehittänyt pelkästään autotekniikkaa. Hän oli myös liikenero, joka perusti laajan jälleenmyyjäverkoston Ranskaan ja käynnisti ulkomaiset tytäryhtiöt. Hän kustansi korjaamokäsikirjan, julkaisi huoltohinnaston, loi markkinoille vuoden takuu -käsitteen ilmaisine takuukorjauksineen. Hän yhtenäisti varaosahuollon, myi autoja myös luotolla, teetätti markkinatutkimuksia kartoittaakseen asiakaspiirinsä, perusti automyyjäkouluja ja teki paljon muuta.

Kuka tahansa yritysjohtaja voisi vielä tänäkin päivänä ottaa mallia Citroënin markkinointikeinoista. Vuodesta 1925 alkaen 10 vuoden ajan nimi ´Citroën´ loisti Eiffel-tornin kyljessä yli koko Pariisin - 250.000 sähkölampun voimin ja 30 metrin korkuisin kirjaimin!

Tammikuusta 1928 lokakuuhun 1931 André Citroën osti kuukausittain kaikkien maansa päivälehtien viimeisen sivun palstatilan kertoakseen yhtiönsä kuulumiset. Citroënin nimi oli kaikkien huulilla - myös lasten, sillä hän tuotti vuosittain 200.000 Citroën-pienoisautomallia myytäväksi lelukaupoissa. Mainonnassa hän hyödynsi naiskauneutta: toinen toistaan kauniimmat ranskattaret olivat mainoskuvien mannekiineina. Citroën-autot osallistuivat myös eri tutkimusmatkailijoiden moniin kestävyystesteihin.

Citroënin toimilla oli myös yhteiskunnallista merkitystä. Vuonna 1929 hän uusi kertaheitolla koko Pariisin taksikannan! André Citroën organisoi myös säännöllisen linja-autoliikenteen ja perusti ensimmäisen autovakuutusyhtiön.

Citroën oli taitava ihmistuntija, joka osasi palkata itselleen hyviä apulaisia. Hän huolehti hyvin myös työntekijöistään: työtilat tehtiin viihtyisiksi ja työntekijöiden lapsille järjestettiin päivähoito.

André Citroën ei koskaan ehtinyt nähdä unelmansa lopullista läpimurtoa - eikä myöskään Internet-sivuja! Yhtiö oli kasvanut liian nopeasti ja se ajautui konkurssiin. André Citroën kuoli vaikean sairauden murtamana vuonna 1935. Citroënin nimi ja ennakkoluulottomuus autojen valmistuksessa sen sijaan ovat säilyneet.

Vuonna 1919 - aikana, jolloin automobiili oli vain harvojen ulottuvilla - Citroën julkisti A-mallin, ensimmäisen Euroopassa valmistetun sarjavalmisteisen auton. Pari vuotta myöhemmin tuli tyyppi B2 ja 1922 laskettiin markkinoille kuuluisa sitruunankeltainen 5CV tyyppiä C.

20-luvun alussa Citroënit todistivat kuntonsa ylittämällä Saharan autiomaan. Matkaan osallistui kymmenen ennakkoluulotonta tutkimusmatkailijaa viidellä autolla. Reitti kulki Algerista aina Keski-Afrikan Timbuktuun.

Vuonna 1924 Citroënin vuosituotanto oli jo 55.000 autoa. Tehokkaan markkinoinnin ansiosta Citroënin nimi oli näkyvästi esillä ja merkki saavutti suuren tunnettuisuuden. Samana vuonna toteutui 25.000 kilometrin mittainen 15 hengen ´Musta opintomatka´ - jokamaaston ajo poikki Afrikan kahdeksalla autolla.

Vuonna 1925 Citroën esitteli B12-mallin, joka oli maailman ensimmäinen yksiosaisella metallikorilla varustettu auto. Vuonna 1926 Citroën aloitti myös kuorma-autojen tuotannon.

Vuonna 1926 Pariisin autonäyttelyssä esitelty B14-malli osoittautui menestykseksi, ja jo vuonna 1927 vuosituotanto ylitti 76.000 kappaleen rajan. Vuonna 1930 Citroënin osuus Ranskan autoteollisuudesta nousi 36 prosenttiin.

1931 tehtiin vuoden kestänyt ´Keltainen Opintomatka´ 32 hengen voimin kymmenellä autolla halki Aasian.

1932 ´Rosalie 11´ voitti Montlhéryn ennätyskokeen saavuttaen maailmanennätykset sekä nopeudessa että matkan pituudessa: yhteensä 135.000 kilometriä 105 kilometrin keskituntinopeudella! Pari vuotta myöhemmin ´Pikku Rosalie´ saavutti uuden maailmanennätyksen ajaen 300.000 kilometriä 90 kilometrin tuntinopeudella. Tämä ennätys on vieläkin voimassa!

Autoteollisuuden historiaan kirjoitettiin uusi luku vuonna 1934, kun Citroën esitteli ensimmäisen suurtuotantoon tulleen etuvetoisen auton, Traction Avant´in. Etuvedon lisäksi siinä oli monia muita innovatiivisia ratkaisuja. Vuosi oli historiallinen muutenkin: Korpivaara Oy aloitti Citroën-autojen tuonnin Suomeen.

Vuosina 1935-38 kehitettiin yhä uusia tekniikoita ja menetelmiä yhä parempien autojen valmistamiseksi. Toisen maailmansodan aikana tuotanto loppui lähes tyystin, koska oli pulaa sekä työvoimasta että raaka-aineista.

Vuonna 1948 esiteltiin Citroën 2CV. Aluksi se kummastutti yleisöä, mutta kummastus muuttui pian ihailuksi ja ihmettelyksi. Auton yksityiskohdissa oli uusia, älykkäitä ratkaisuja ja sen käyttömahdollisuudet näyttivät rajattomilta. 2CV oli maailman ensimmäinen ´pikkuauto´, jossa oli runsaasti tilaa neljälle hengelle. Siinä oli erittäin pehmeä jousitus. Taloudellinen ilmajäähdytteinen moottori kulutti vain 4,5 litraa bensiiniä satasella huimassa 56 km:n tuntivauhdissa. 2CV tuli tunnetuksi kaikkialla maailmassa. Se oli tarkoitettu kulkemaan kaikenlaisilla teillä ja myös siellä, missä teitä ei ollut.

Myös sodanjälkeisen ajan Citroënin paketti- ja kuorma-autot olivat vallankumouksellisia nerokkaan suunnittelunsa, tukevuutensa, tilavuutensa ja käytännöllisyytensä ansiosta.

Vuonna 1955 automaailma kohahti jälleen, kun Citroën esitteli DS19-mallin. Autossa oli lukematon määrä ennennäkemättömiä uudistuksia kaasunestejousituksesta alkaen. Vuonna 1956 esiteltiin ID ja vuonna 1970 GS. Näiden autojen ympärillä pyörii tänäkin päivänä sankka joukko keräilijöitä kaikkialla maailmassa.

Peugeot ja Citroën yhdistettiin vuonna 1976 PSA-yhtymäksi. Yhteistyöllä on sittemmin saavutettu paljon etuja tuotannon rationalisoinnissa, tuotekehityksessä ja rahoituksessa. Molemmat merkit ovat kuitenkin säilyttäneet omaperäisyytensä. Citroën haluaa olla myös jatkossa kokeileva, innovatiivinen ja persoonallinen. Sen tavoitteena on kehittää vähäpäästöisiä autoja sekä säästää ympäristöä tuotannon kaikissa vaiheissa. Turvallisuus, kestävyys ja miellyttävät ajo-ominaisuudet ovat niinikään tavoitteista tärkeimpiä - puhumattakaan tyylistä ja muotoilusta, joilla Citroën on aina erottunut muista autoista.