Loimaalainen valokuvaajalegenda Veikko Hulkko osti ensimmäisen autonsa, uuden Citroën 2CV:n, vuoden 1956 lopulla Kelhu & Lindblom Oy:ltä Turusta. Auto oli väriltään harmaa, kuten kaikki 2CV:t tuohon aikaan. Veikko varusteli autoaan asentamalla konehuopaa lisäeristykseksi lattialle ja konepellin alapintaan. Lämmityslaitetta hän paransi tuomalla tuulilasille lämpöputket jalkatilasta. Ja koska 2CV ei ollut erityisen lämmin talvella, oli keulalle asennettava kaihdin ja kylmimpinä aikoina myös viltti katon lisäeristeenä tarpeen.
Autoon oli tehty talvisia hiihtoretkiä varten puiset kattotelineet suksien kuljettamista varten. Autolla tehtiin retkiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, joten Veikko teetti penkkeihin lisäjalat, jolloin niiden käyttö retkillä auton ulkopuolella parani.
Veikko ei ollut millään muotoa automies. Auto oli hänelle vain keino liikkua paikasta toiseen, mutta silti hän rohkaistui lähtemään tällä ensimmäisellä autollaan vuonna 1958 Sveitsiin. Mukaan hän otti vaimonsa, teltan sekä retkikeittimen ja vaihtovaatteita. Muuta ei tarvittu.
Matkaan lähdettiin laivalla Ruotsiin. Koska autolauttoja ei tuohon aikaan vielä ollut, piti auto nostaa höyrylaivan kannelle nosturilla. Ruotsissa oli tuolloin vasemmanpuoleinen liikenne, joka aiheutti hieman päänvaivaa, mutta siitä selvittiin ilman ongelmia. Matka kulki edelleen Tanskan ja Saksan halki Alpeille. Koko matka sujui ilman ongelmia, vaikka Saksan autobaanat hieman hirvittivät suomalaiseen liikenteeseen tottunutta kuljettajaa. Alpeilla 2CV:n suorituskyky oli koetuksella ja ykkösvaihde sekä kuljettajan kärsivällisyys tarpeen. Mutta ei ollut isoilla autoillakaan helppoa, moni joutui ajamaan tien syrjään moottorin kuumentuessa liikaa. Kun oli päästy ylös huipulle, oli alamäkeen ajettaessa ongelmana vuorostaan jarrujen kuumeneminen, koska moottorijarrutusta ei voinut keskipakokytkimen takia hyödyntää.
